Liisan lista

Uutta lähentymistä Venäjään tarvitaan

Keskustan ja Kokoomuksen välille on kehkeytynyt outo ulkopoliittinen riita, joka pahimmillaan voi vanhingoittaa Suomen asemaa. Keskusta yrittää soitella suomalaisten sielunkieliä mielikuvalla, jossa Suomi palaisi vanhaan, kahdenväliseen Venäjä -politiikkaan. Keskustan linja on jäänyt epäselväksi, kun puheenjohtaja Juha Sipilä on ollut enimmäkseen hiljaa samaan aikaan, ja kansanedustajat Paula Lehtomäki ja europarlamentaarikko Paavo Väyrynen ovat pitäneet asiaa kovasti esillä.

Kylmän sodan mielikuvilla pelaaminen on antautumista. Venäjä tunnetusi hakee Euroopan unionin jäsenmaista heikkoa lenkkiä ja Suomi on näiden ”hakijamaiden” joukossa. Onneksi presidentin ja hallituksen linja on selkeä. EU on Suomelle turvallisuusyhteisö, jossa mukana oleminen ja linjan kehittäminen on äärimmäisen tärkeää.

Miten EU:n ja Suomen Venäjä-politiikkaa pitäisi sitten kehittää? Esimerkiksi Pohjoisen ulottuvuuden politiikka ja arktinen yhteistyö ovat alueita, joissa yhteinen intressi ja käytännönläheinen yhteistyö tuottavat koko ajan tuloksia.

EU-tasolla tarvitaan ehdottomasti uutta lähentymistä. Voidaanko lähentymisellä vaikuttaa Venäjän uudistumiseen, riippuu tietenkin Venäjästä. Historian todistusvoimaa on kuitenkin enemmän Venäjään lähentymisestä kuin maan eristämisestä. ”Wandel durch Annäherung” oli menestyksekkään Willy Brandtin ja Egon Bahrin idänpolitiikan ”sielu”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän koskela kuva
Matti Hemmi

Hyvä Jaakonsaari. Tapojesi mukaan olet aivan täysin pihalla Suomen turvallisesta ja ammattitaitoisesta ulkopolitiikasta. Suomen kannalta koko EU'n onneton sählääminen on Suomelle hyvin vahingollista, varsinkin Stubb'in mistään Suomen edustamista naapurisuhteiden hallinnassa turvallisuudessa on. Sen ymmärtäminen antaa vain historiallisen näkökulman sekä sen myötä vahvan ammattitaidon perinteiseen osaamisen normaaleihin naapurisuhteisiin. Sosialistiset, sekavat nato-myönteiset Jaakonsaaren ärhentelyt eivät ole järkeviä.
Vain Kepulla on kokemusta ja ammattitaitoa asiassa, joka ei NL'n hajoamisen jälkeen ole muuttunut miksikään Suomen 1300 km'n raukoilla rajoillamme. Niiden osaamisen tarve on taas ajankohtaista, jossa EU vain tumpeloi.

Suomi toki on mukana osallistumassa ja neuvomassa (ilman Kataista) pakotepolitiikkaa EU'n jäsenen ominaisuudessa, mutta ajaa toki myös omaa asiaansa itsenäisenä maana omia turvallisuus- ja kauppapoliittisia suhteitaan.

Jani Miettinen

Kukaan järkevä ihminen ei todellakaan kaipaa mitään tunkkaista kekkoslovakian paluuta takaisin.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kepulaisen pääministerin aikakaudelta muistamme neuvostoloikkarien palautukset. Vieläkin saa hävetä silmät päästään.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Oliko se Martti Miettunen? Luulisin kuitenkin loikkairien palutuksen olleen maantapa myös Kalevi Sorsan aikaan.

Käyttäjän Timo-PekkaMustakallio kuva
Timo-Pekka Mustakallio

Eikö kuitenkin ole pikemminkin niin, että muut ovat heikentäneet asemaansa Suomen edetessä vakaasti?! Keskellä Eurooppaa, EU:n rajanaapurissa on tänä kesänä käyty verinen kuuma sota, ja EU:lla on ollut roolinsa tilanteen siihen pisteeseen ajamisessa. "Häntä heiluttaa koiraa"-ilmiötä siis tuumailisin.

Kirjoittaja, pitkän linjan europarlamentaarikko, on saattanut sokeutua tuon viiteryhmänsä hitaalle muutokselle yhä moitittavamman politiikan suuntaan sillä välin kun Suomi on yrittänyt hoitaa naapurussuhteensa asiallisesti ja kaupankäyntiä edistävästi. Venäjänkaupan osuus on meillä kuitenkin Liettuan jälkeen prosentuaalisesti EU-maista toiseksi suurin - on täysin järkevää ja hyväksyttävää, että Suomi toimii oman etunsa mukaan.

Ulkopuolista tarkkailijaa EU:n sisäinen tilanne alkaa huolestuttaa. Unionin päätöksentekokyky on heikko rakenteellisista syistä, jäsenmäärän roimaa kasvua vastaavia hallinnollisia uudistuksia on jäänyt tekemättä. Johto on ollut kenties ansioituneiden virkamiesten käsissä mutta näkemystä, kaukokatseisuutta, kriittistä analyysiä ei ole ollut eikä sitä ole toivottukaan. Fataalisti viallisen Euron kriisi on saanut tehdä tuhojaan, ja ahdinkoon joutuneet kansalaiset (25 miljoonaa työtöntä, yli 100 miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää EU-kansalaista) ovat turhautuneet odottaessaan tilannettansa helpottavia toimenpiteitä. EU ei ole vastannut kasvaviin suuttumuksen merkkeihin, vaan omien palatsiensa rauhassa jatkanut suurten visioidensa ajamista ikään kuin ympärillä ei olisi tapahtunut mitään. Valtakuntien rappion ja viimein tuhon historiassa on täysin verrannollisia esimerkkejä. Aavistelisin, ettei EU pysy kasassa nykykomission toimikauden loppuun asti, ei ehkä edes sinne asti.

EU-kansalaiset eivät enää seuraa johtajiaan, jäsenmaatkaan eivät enää noudata yhteisiä pelisääntöjä (vaikkapa Ranskan budjetista syntynyt kiista). Tottelemattomuuksista vähäisintä on, jos Suomi ajaa tärkeää omaa etuaan ulkopolitiikassa - sillä nyt vaan on EU-maista ylivoimaisesti pisin raja Venäjään, jota vastaan EU on alkanut käydä outoa ja heikosti perusteltua kampanjaansa. Suomella ei kaupankäyntinsä eikä liioin turvallisuutensa takia ole varaa tuollaisiin lastenleikkeihin, joihin EU ajautui omien virheratkaisujensa takia.

"Opportunisti toisen tuntee", hymähtäisin hyväntahtoisesti tohtori Väyrysen humoristisille sananvalinnoille. Pääministerimme linjatonta sähellystä kuuluukin luonnehtia teräväkielisesti. Moni toivoo kai hiljaisesti, että hän olisi sittenkin valinnut uran jääkiekon parissa. Jos pääministerimme on linjaton ei muidenkaan tarvitse vielä lukita linjaansa - osittain, koska niin EU:n kuin Venäjänkin kriisien takia näkyvyys on nyt kovin heikko.

Jarkko Währn

Arno Kotron kirjoitus herätti tutkimusidean: Mitä Suomen vasemmiston johtohenkilöiden toiminnasta 1960 ja -70 luvulla (Stasilistat) tiedetään nyky Venäjän johdossa? Aika surullista jos jollain tiedolla voidaan painostaa ja jopa vaikuttaa Suomen ulkopolitiikkaan. Nyt jos koskaan pitäisi Tiitisen listat julkaista, jotta totuus ja selvitykset saataisiin julki ja voitaisiin rakentaa ulkopolitiikkaa ilman värittynyttä ja salattua historiaa.
http://arnokotro.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181775-v...

Jarkko Währn

Upeaa, vihdoinkin saadaan ulkopoliittiseen keskusteluun teräviä näkökulmia poliittisesti riippumattomalla foorumilla Uudessa Suomessa, tosin hassua, että Arno Kotro kertoo Halosen ja Tuomiojan linjan, Jaakonsaari Stubin linjan ja Stubb Kepun linjan - ehkä seuraavaksi jokainen voisi kertoa vielä kerran oman linjansa vasta-argumenttina saamaansa kritiikkiin.

Toimituksen poiminnat