Liisa Kalevassa:”Epäluottamus EU:ta kohtaan nousemassa yli äyräiden”
Ulkoministeri Erkki Tuomioja säväytti viime viikolla kansainvälistä lehdistöä tuomalla julki tyytymättömyytensä Euroopan unioniin ja vastenmielisyytensä unionissa tällä hetkellä valtaa pitävään keskustaoikeistoon.
Hyvä niin, mutta vahinko tapahtui, kun euroskeptinen brittilehti The Daily Telegraph kaappasi ulkoministerimme omaksi sotilaakseen ja väärään sotaan. Maailmaa kiersi pian viesti:Suomi haluaa irrottautua eurosta. Markkinavoimien ja poliittisen järjestelmän välisessä taistelussa jälleen kerran tuli tappiopisteet EU:lle.
En tiedä mitä Tuomioja mahtoi ajatella, mutta itselleen hän oli uskollinen ja rehellinen, mikä on aina kunnioitettavaa. Tuomioja innostui eurosta viimeisenä ja on valmis jättämään sen ensimmäisenä. Rakastanut hän ei ole EU:ta koskaan, mutta voiko Euroopan unioniin ylipäätään rakastua edes rakkauspuolueen ministeri?
Kohu Tuomiojan ympärille syntyi, sillä EU on vakavassa poliittisessa kriisissä.
EU on nykyisellään pääasiassa hallitusten välistä toimintaa, ja Tuomioja on Suomen hallituksen keskeinen ministeri. Suomen hallituksen EU-linjaa seurataan erityisen tarkasti. Suomi ei ole mikään ”Euroopan omistaja”, mutta kriisissä pientenkin jäsenmaiden ministerien kannanotot noteerataan liiankin herkästi.
Kun Suomi oli 90-luvun puolivälissä talouskriisissä, silloinen toinen valtiovarainministeri Arja Alho käytti fiksun puheenvuoron ”endogeenisesta kasvusta”.
Puheenvuorollaan Alho halusi korostaa vientiin perustuvan kasvustrategian lisäksi kotimarkkinoiden merkitystä sekä koulutukseen ja tutkimukseen panostavan kasvustrategian tärkeyttä. Järkeenkäypää puheenvuoroa seurasi hysteerinen keskustelu ja pelko korkojen noususta, kun markkinat alkoivat epäillä Suomen talouspoliittisen linjan muuttuneen.
Arja Alho joutuikin silloisen pääministerin Paavo Lipposen vähemmän ystävälliseen, mutta määrätietoiseen puhutteluun.
Olen itsekin joutunut usein vastaamaan kysymykseen Suomen Eurooppa-politiikan linjasta niin Euroopan parlamentissa kuin Suomessakin.
Onko Suomesta tullut änkyrä, jonka linjaa ei enää oikein ymmärretä? Miksi Suomi omalta osaltaan ärsyttää muita jäsenmaita vakuusvaatimuksillaan? Onko Suomen EU-politiikka vain sisäpolitiikkaa, vai onko todellakin tapahtunut perustavaa laatua oleva ison linjan muutos ?
Vakiovastaukseni on ollut, että Suomen hallitus harjoittaa rakentavaa EU-politiikkaa, mutta hakee luonnollisesti ymmärrystä omille ongelmilleen kuten esimerkiksi maatalouspolitiikassa ja aluepolitiikassa kylmän ilmaston, harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien tuomille vaikeuksille
Näitä erityiskohtelua vaativia asioita ei saisi tulla liian paljon ja jatkuvasti. Alkaako muiden jäsenmaiden mitta olla jo täysi? Kannattaako Suomen hakea esimerkiksi ylisuuria leikkauksia EU:n budjettiin, sillä sekin saattaa sattua omaan nilkkaan maataloutta ja aluepolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa?
Euroopan unioni on pitkään kärsinyt johtajuuden puutteesta. Kriiseihin on reagoitu liian myöhään. Epäluottamus koko EU:ta kohtaan uhkaa nousta yli äyräiden. Epäluottamus ruokkii epäluottamusta. Johtajuuden puute on erityisen murheellista juuri nyt, kun maailmassa valtaa ja mahdollisuuksia jaetaan uudelleen.
Suomessa johtajuusvaje on myös korostunut. Sen enempää nykyinen kuin edellinenkään pääministeri ei ole tehnyt EU-politiikkaa antaumuksella.
En usko parhaankaan johtajan tuovan uutta eloa ja innostusta. Euroopan unionia ei yksinkertaisesti voi enää rakentaa
ylhäältä alas.
Hyvä kuitenkin olisi, jos joku puhuisi kuin Tony Blair, ajattelisi niin kuin Jacques Delors tai olisi yhtä arvovaltainen kuin Angela Merkel, mutta sellaista johtajuutta ei ole näkyvissä eikä mielestäni tarvitsekaan. Sitä paitsi historiaan jäävät johtajat ovat aikalaistensa vihaamia kuten Roosevelt, Churchill ja Kekkonen. Kansan ”rakastamat” johtajat ovat vaarallisia kuten Euroopan synkkä historia osoittaa.
Luottamus Euroopan unioniin ei synny johtajien toimesta. Sen pitää syntyä ihmisten sydämissä. Siihen tarvitaan ”rakastumista”, mutta voiko instituutioon kuten Euroopan unioniin ylipäätään rakastua? Nykyisellään tuskin, sillä EU:sta on tullut etäinen, epädemokraattinen ja teknokraattinen, mitä kehitystä talouskriisi on vain syventänyt.
Ainoa kansalaisten vaaleilla valittu elin Euroopan parlamentti ja komissio ovat joutuneet sivuraiteille, kun hallitukset ovat isojen maiden johdolla yrittäneet löytää ratkaisuja. Demokratiavaje on huutava.
Vanhakin voi toki ”rakastua”. Italialainen sosiologi Francesco Alberoni on tutkinut instituutioiden synnyn, joukkoliikkeiden ja rakastumisen yhtäläisyyksiä. Alberonin mukaan ihminen ei voi rakastua eikä joukkoliike syntyä ilman irtautumista aikaisemmista siteistä tai uskomuksista. Irtautuminen entisestä tekee usein kipeää.
EU-tasolla tämä tarkoittaa mielestäni kipuilua jäsenmaiden ja EU:n välisessä vallanjaossa.
”Itsenäisten valtioiden liitto” on tyhjä toteamus, kun kaikessa ollaan lähentymässä liittovaltion rakenteita. Kansalaisten usko Eurooppaan pitää palauttaa myös oikeudenmukaisuusteoilla. Lisäksi tarvitaan demokratian syventämistä myös Eurooppa-tasolla.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Liisa Jaakonsaari.
Saanko tarkemman määrittelyn lauseestanne: "Kansalaisten usko Eurooppaan pitää palauttaa myös oikeudenmukaisuusteoilla."?
Mitä nuo mielestänne ovat?
@Matti Jalagin.
Minä kun olen ollut siinä uskossa, että EU ON oikeudenmukainen sekä periaatteiltaan että käytännöiltään. Niinhän meille on vakuutettu.
Ketkä pirut sen ovat epäoikeudenmukaiseksi saattaneet?
Enpä tiedä, kun en itäsaksaakaan osaa ja siksi sitä tuolta Liisalta kysyin, mutta avustajansa ei taida saada madameen yhteyttä.
Jos ongelma ratkeaa muutamalla oikeudenmukaisuustoimella, niin olisi tuo kohtuullista saada tietää, mitä euronedustaja tarkoittaa.
Caviarisossuthan ne, ja se "keskustaoikeistolainen" jakorinki. Vedetään jo vessa!
"Alberonin mukaan ihminen ei voi rakastua eikä joukkoliike syntyä ilman irtautumista aikaisemmista siteistä tai uskomuksista. Irtautuminen entisestä tekee usein kipeää."
Olen tästä asiasta samaa mieltä, eurosta irtaantuminen tekee kaltaisillesi poliitikoille kipeää. Koittaisit sinäkin irtautua aikaisemmista siteistäsi ja uskomuksistasi.
Muuan kasvatustieteen em.professori on kiertänyt yritysvalmentajana, ja vakiokalvoina ovat olleet "Riiskukaa pois vanhat käärinliinat"...
Mahtaisiko luottamus parantua hieman jos Presidentti,ministerit ja komissaarit valittaisiin vaaleilla. Ei ihme että inho lisääntyy moista demokratian irvikuvaa vastaan.
”Itsenäisten valtioiden liitto” on tyhjä toteamus, kun kaikessa ollaan lähentymässä liittovaltion rakenteita. ...Tullaanko tätä kysymään kansalta,vai joko meiltä kysyttiin? Itseltäni meni ohi...Eroan Suomesta jos Suomi liittyy kansalta kysymättä....
Ja sitä niin tutuksi tullutta uhkailuviestintää. Vai on tapahtumilla oikein vaikutusta maataloustukiin EU:lta. Kannattaako tuollaisessa seurassa olla jos ollaan noin pahastuvia? Etelän maat ovat siis ainoat joiden etua kyllä puolustellaan, niinkö?
Täällä sitä tuota uhkailua kuullaan hallituksen taholta ja ko. puolueiden edustajien suusta. Nyt samaan kuoroon näyttää yhtyneen myös Jaakosaari sieltä Brysselistä käsin. Ei taida enää oikein purra kansalaisiin nuo uhkailut.
Melko rehellinen analyysi EU:n tilasta. Varmaan moni minun lisäkseni jää kaipaamaan jonkinlaista ehdotusta tilanteen pelastamiseksi. Koska kaikki keskeiset fundamentit ovat kuitenkin kuvauksen mukaan aivan pielessä, niin asiantilan korjaaminen taitaa onnistua vain toiveunissa. Tämä viesti oli mielestäni luettavissa rivien välistä.
Tulee mieleen alokkaan asento, jota ei kannata korjata vaan pitää ottaa kokonaan uusi.
Liisa toteaa itsenäisyytemme menneen ja haikailee vielä vahvenpaa politbyroota. Emme siis tarvitse meppäjä enään.
Minusta Liisa on erittäin hyvä SDP:n edustaja. Erityisen hyviä ovat talouspoliittiset kannanotot. Niitä olisi kiva kuulla lisää ennen vaaleja.
Minua ainakin eniten pännii Euroopan ylhäältä alas johdettu voimakas keskusvalta, jota Koomus ja SDP ja Keskusta tukevat. Se syö paikallista valtaa päättää omista asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Sama päätös kun ei sovi kaikille. Kutsuisin sitä Euroopan sosiaalidemokraattiseksi liitoksi, tai Euroopan Neuvostojenliitoksi. En näe siinä kuitenkaan oikeistolaisia elementtejä. Sillä on myös muita lempinimiä.
EU:sta puuttuu selkeä visio, joka voisi synnyttää toivoa ja innostusta. Tällä hetkellä monista tuntuu, että se on vain herrojen luoma härpäke, jonka hyödyt eivät ole ruohonjuuritasolla ymmärrettävissä tai tunnettavissa.
Tässä EU:lle käsinkosketeltava visio:
EU:sta tehdään yhteisellä, ihmisoikeudet turvaavalla perustuslailla osavaltioiden liitto. Kansallisvaltioista tulee kielialueita, jotka jaetaan laajahkosta lainsäädäntövallasta nauttiviksi osavaltioiksi Saksan osavaltioiden tapaan. Suomikin jaettaisiin viidestä kymmeneen osavaltioon/provinssiin. EU:lla olisi yhteiset puolustusvoimat ulkoisia uhkia vastaan.
Osavaltiot voisivat säätää omia lakejaan koskien taloutta ja rajoitteita. Tämä mahdollistaisi osavaltioiden erikoistumisen arvoiltaan, kulttuuriltaan, väestö- ja elinkeinorakenteiltaan. Moninaisuudesta Eurooppa on ennenkin ponkaissut huipulle ja niin se voi tehdä vastaisuudessakin. Erilaiset osavaltioiden järjestelmät tuottaisivat jatkuvasti tietoa parhaista toimintatavoista ja tarjoaisivat myös ihmisille mahdollisuuden valita mieleisensä kaltainen yhteiskunta myös oman kielialueensa sisältä. Suomessakin voisi löytyä konservatiivisia, liberaaleja, ekologisia ja vasemmistolaisia arvoja painottavia provinsseja ja tietenkin sekamalleja.
EU:ssa vallitsisi vapaa kauppa, kuten nytkin, mutta osavaltioilla olisi tiettyjen erityistuotteiden kuten päihteiden osalta mahdollisuus kieltää myynti ja käyttö alueellaan. Valuutta olisi yhteinen, mutta uusi raha ei tulisi keskuspankilta liikepankkien kautta kiertoon, vaan sitä painettaisiin vakiomäärä tai maksimissaan esim. 2% vuodessa ja jaettaisiin osavaltioiden hallituksille sen mukaan, kuinka hyvin osavaltio on tuonut verotuloja osavaltioliitolle. Olisi yksi yhteinen EU-vero yksilöille ja EU:n laajuinen perustulo, jonka suuruus olisi esim. 50-300 euroa kuukaudessa.
Kuvitelkaa Eurooppa, jossa olisi kielialueiden sisällä monia vaihtoehtoja lainsäädännön, arvojen, kulttuurin ja elinkeinorakenteiden suhteen. Ei olisi mitään teknokraattista ylintä hallintoa, vaan löyhä keskushallinto, joka pitäisi yllä ihmisoikeuksista, yksilönoikeuksista, vapaasta kaupasta ja valuutan vakaudesta reilulla tavalla.
EVM:llä on jo pankkivaltuudet, joten se saa EKP:ltä rahaa hakijamaiden bondeja vastaan kiireellisiksi luokitelluissa tapauksissa ilman Suomen hallituksen tai eduskunnan suostumusta. Lasku tulee vain tänne.
Ei muuta.
Taitaapa Merkelkin muiden Saksan puoluejohtajien tapaan vielä kääntää kelkkaansa Kreikan kriisin pitkisttämisessä. Näin mikäli uskomme Taloussanomissa ollutta kirjoitusta. Miksipä emme uskoisi.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2012/08/21/...
Mitä sitten tulee EVM:ään ja Suomessa tehtyyn päätökseen sen hyväksymisestä, niin taitaa kuules olla ettei tuta itse sopimusta ole luettu muiltakaan osin. Eikös se ole jo käynyt selväksi että on luettu vain toiveosio eli johdanto.
Itse sopimuksessa on monta kriittistä kohtaa johon olisi toivonut parempaa tutustumista ennen päätöksen lukkoon lyöntiä. Yksi tällainen sopimuskohta on lisäpääomaan liittyvä. Kun EVM:n hallintojohto katsoo tarpeen saada lisää pääomaa, on se Suomenkin maksettava ilman nurinoita laskun mukaan.
Äänestämättä valtaan päässyt johto ja suunnaton vallanhimo on pilannut monta muutakin valtakuntaa. Ei tämä eu ole sen kummempi kuin muutkaan.
Liisa Jaakonsaari: "Näitä [Suomen] erityiskohtelua vaativia asioita ei saisi tulla liian paljon ja jatkuvasti. Alkaako muiden jäsenmaiden mitta olla jo täysi?"
Järjetön olettama kysymyksen takana. Järjetön. Suomi on taannut kymmenien miljardien edestä muiden sekoilujen loppulaskuja ja nyt "muiden jäsenmaiden mitta alkaa olla jo täysi???"
Uskomatonta roskaa. Se on minun mielipiteeni.
Kangasoja,alä sitten paru jos maatalous-ja aluetuki neuvottelut menevät Suomen osalta persiilleen,tästähän Jaakonsaari oikeutetusti varoittaa.Onhan muutkin euro-maat taanneet lainoja,ymmärrys hoi!
Otahan Arto vähän kohtuutta käteen: jos ensinnäkin pienen Suomen kurmottaminen on niin tärkeä asia, että tukineuvotteluissa pitää lyödä pataan, niin silloin ilmapiiri ja kulttuuri on sairas. Tosiasia on tämän lisäksi, että juuri Suomi on antanut kaikkein eniten periksi historian saatossa JA takaamme tukipaketteja eniten yli osallisuutemme (Artokin tämän tietää).
Sanopa minulle millä persaukiset voivat tukineuvotteluissa uhkailla rahoittajalle (Suomelle)? Millä? Sillä, että vetävät entistä enemmän lekkeriksi omat asiansa?
Jos meidän vellihousujen pitää pelätä jo nyt vastaiskua, olemme väärässä seurassa. Aamen.
Jösse Järvenpää: Eviva Jutta ja Jykä.wmv
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=M...
Kuin varkain fyrkkamme ne vie E viva Espanjaan, takasmaksun takeita ei oo - E viva Espanjaa. On hyvä bisnes, Jyrki tuulettaa - E viva Espanjaa.
Soppareita ei kansa nähdä saa, ne holviin jemmataan.
Jösse Järvenpää: Urpolainen.wmv
http://www.youtube.com/watch?v=xJ_h0hK06vo&feature...
Vilpittömän tuntuinen purkaus vanhasta kotikaupungistani. En osannut odottaa että olisin Liisan kanssa täysin samaa mieltä näin monessa - lähes kaikissa blogin asioissa.
`jos Liisa on itselleen rehellinen, se on aina kunnioitettavaa.´
..EU on nykyisellään pääasiassa hallitusten välistä toimintaa, ..
Näin on, palataan vaan ETA aikaan. Vastustin aikanaan EUhun liittymistä - eikä EMUsta edes uskallettu päästää kansaa mielipidettään sanomaan.
"" - OIKEUSMINISTERI NIINISTÖ
Kun Lipposen I hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei kyseessä ollut perustuslain muutosesitys markasta luopumisesta. Satakunnan Kansassa oli 21.2.1998 oikeusministeri Sauli Niinistön haastattelu alaotsikolla ”Tiedonanto on luonteva tapa”: ”Niinistö puolusti jälleen torstaina hallituksen päätöstä tuoda Emu-esityksensä eduskuntaan tiedonantona. Tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, keskeisempiä keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä. Niinistö on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet. Ei lakiin olisi mitään sisältöä, Niinistö tokaisi.”
Niinpä eduskunta historialliseksi uutisoidussa EMU-päätöksessä 17.4.1998 äänesti vain valtioneuvoston tiedonannosta VNT1/1998 vp. eikä lakiesityksestä. Tiedonannoista eduskunta äänestää vain hallituksen luottamuslauseäänestyksenä.""
(http://koti.mbnet.fi/jorjaa/emupetos.php)
Euroon mentiin perustuslain vastaisesti - irti eurosta!
...
"Näitä erityiskohtelua vaativia asioita ei saisi tulla liian paljon ja jatkuvasti. Alkaako muiden jäsenmaiden mitta olla jo täysi? Kannattaako Suomen hakea esimerkiksi ylisuuria leikkauksia EU:n budjettiin, sillä sekin saattaa sattua omaan nilkkaan maataloutta ja aluepolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa?"
Käsittämätön näkökulma. Jokaisen maan on huolehdittava omista eduistaan JA omista näkemyksistään (KAIKESSA KANSAINVÄLISESSÄ KANSSAKÄYMISESSÄ, myös EU teatterissa). Ellei sellaista voi tehdä ilman "kiristysksen tunnetta" - irti EUsta !
"Euroopan unioni on pitkään kärsinyt johtajuuden puutteesta. Kriiseihin on reagoitu liian myöhään. Epäluottamus koko EU:ta kohtaan uhkaa nousta yli äyräiden. Epäluottamus ruokkii epäluottamusta. Johtajuuden puute on erityisen murheellista juuri nyt, kun maailmassa valtaa ja mahdollisuuksia jaetaan uudelleen.
Suomessa johtajuusvaje on myös korostunut. Sen enempää nykyinen kuin edellinenkään pääministeri ei ole tehnyt EU-politiikkaa antaumuksella.
En usko parhaankaan johtajan tuovan uutta eloa ja innostusta. Euroopan unionia ei yksinkertaisesti voi enää rakentaa ylhäältä alas."
TOTTA JOKA SANA - irti EUsta. ETA riittää Suomelle.
...
"Luottamus Euroopan unioniin ei synny johtajien toimesta. Sen pitää syntyä ihmisten sydämissä. Siihen tarvitaan ”rakastumista”, mutta voiko instituutioon kuten Euroopan unioniin ylipäätään rakastua? Nykyisellään tuskin, sillä EU:sta on tullut etäinen, epädemokraattinen ja teknokraattinen, mitä kehitystä talouskriisi on vain syventänyt.
Ainoa kansalaisten vaaleilla valittu elin Euroopan parlamentti ja komissio ovat joutuneet sivuraiteille, kun hallitukset ovat isojen maiden johdolla yrittäneet löytää ratkaisuja. Demokratiavaje on huutava."
Totta joka sana - irti EUsta !
...
"Irtautuminen entisestä tekee usein kipeää.
EU-tasolla tämä tarkoittaa mielestäni kipuilua jäsenmaiden ja EU:n välisessä vallanjaossa.
”Itsenäisten valtioiden liitto” on tyhjä toteamus, kun kaikessa ollaan lähentymässä liittovaltion rakenteita. Kansalaisten usko Eurooppaan pitää palauttaa myös oikeudenmukaisuusteoilla. Lisäksi tarvitaan demokratian syventämistä myös Eurooppa-tasolla."
Totta joka sana - irti EUsta.
Kun ei kerran EMU-sopimuksen osapuolet noudata sopimusta, on syytä todeta sopimus pätemättömäksi ja irtautua järjestelystä.
Yli puolet Suomen kaupankäynnistä tapahtuu `EI EMU`maiden kanssa !
Elämä jatkuu - kuten Iso-Britanniassa, Tanskassa, Ruotsissa jne
Eivät kaikki EU maat ole EMUssa. Ja hyvä niin.
MUTTA ..
Myös EUhun liittyminen on Suomen perustuslain vastainen. mm. Edelleenkin perustuslain 29 § mukaan:
"Kansanedustajan riippumattomuus
Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."
SIIS MITKÄÄN EU direktiivit eivät ole voimassa Suomessa vaikka niin annetaankin kansalaisten (ja kansanedustajien ?) ymmärtää (ja vaaditaan säätämään kansalliseen lainsäädäntöön) !!
”Epäluottamus EU:ta kohtaan nousemassa yli äyräiden”
Totta joka sana - IRTI EMUsta ja IRTI EUsta!
"Mahtaisiko luottamus parantua hieman jos Presidentti,ministerit ja komissaarit valittaisiin vaaleilla. Ei ihme että inho lisääntyy moista demokratian irvikuvaa vastaan."
Parlamentin puhemies on englanniksi ja ranskaksi President. Komission puheenjohtaja on englanniksi ja ranskaksi President. Eurooppa-neuvoston (huippukokousten) puheenjohtaja on englanniksi ja ranskaksi President. Puheenjohtajavaltio on englanniksi Presidency.
Herman van Rompuy on Eurooppa-neuvoston, jäsenvaltioiden pääministereiden (ja Ranskan presidentin) huippukokousten ensimmäinen pysyvä puheenjohtaja. Aikaisemmin kunkin puolivuotisen puheenjohtajavaltion pääministeri (ja Ranskan presidentti) toimi huippukokousten puheenjohtajana kuuden kuukauden ajan.
Euroopan komissio johtaa ylikansallista yhteisöä, jonka toimivaltaan ovat vuodesta 1987 lähtien kuuluneet sisämarkkinat (henkilöiden, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus); kartellien toimintaa ja kilpailun vääristämistä torjuva yhteinen kilpailupolitiikka; sekä yhteisen politiikan alat yhteinen maatalouspolitiikka, yhteinen kalastuspolitiikka ja yhteinen liikennepolitiikka.
Komissio vastaa jäsenvaltioiden ministeriöitä ja keskusvirastoja, joiden virkamiehiä ei valita vaaleilla missään jäsenvaltiossa. Kunkin jäsenvaltion hallitus nimittää oman komissaarinsa komissaarien kollegioon. Se on edustuksellista demokratiaa. Komission virkamiehet sen sijaan valitaan kaikille avoimissa valintakokeissa.
EU:n neuvosto johtaa hallitustenvälistä järjestöä, jonka toimivaltaan kuuluvat vain yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka, yhteinen rahapolitiikka ja hallitustenvälinen yhteistyöoikeus- ja sisäasioissa, joista viimeksi mainitulla torjutaan vapaan liikkuvuuden varjopuolia: laitonta maahanmuuttoa, huumekauppaa ja ihmiskauppaa.
Jäsenvaltioiden hallituksia edustavien jäsenvaltioiden EU-edustajien (diplomaattien) muodostama valmisteleva komitea Coreper (Committee of Permanent Representatives) päättää, mitkä asiat otetaan EU:n asialistalle.
Jäsenvaltioiden hallitusten muodostama EU:n neuvosto on yhteisen lainsäädäntövallan käyttäjä. Toinen yhteisen lainsäädäntövallan käyttäjä on vapailla vaaleilla valittava Euroopan parlamentti. Kaksikamarinen lainsäädäntöjärjestelmä.
EU:n lainsäädäntö koskee vain EU:n toimivaltaan kuuluvia toimialoja. Puolet eli 50 % EU:n lainsäädännöstä koskee EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa.
EU:n toimivaltaan kuuluvia toimialoja koskevat EU:n asetukset ovat voimassa jokaisessa jäsenvaltiossa niiden antamispäivämäärästä lähtien.
Direktiivit sen sijaan ovat EU:n toimivaltaan kuuluvia aloja koskevia lainsäädäntöohjeita. Direktiivit edustavat EU:n toissijaista lainsäädäntöä
ja jäsenvaltioille annetaan 2 vuoden määräaika direktiivin sisällyttämiseen kansalliseen lainsäädäntöön.
Verotus; opetus, koulutus ja kulttuuriasiat; sosiaaliturva, sosiaalinen suojelu, tulopolitiikka, työmarkkina-asiat ja eläketurva; sairausvakuutus, terveydenhoito ja sairaanhoito sekä hoito- ja hoivapalvelut ja maanpuolustus sen sijaan kuuluvat yksinomaan Suomen valtion toimivaltaan.
Kyllä Tuomioja säväytti myös leipälajissaan pukeutumisessa. Olikohan avustaja joutunut kiireessä ostamaan Erkki -pojalle puvun (kirpparilta ?). Puku oli noin silmääräisesti arvioiden 3 numeroa liian iso ja istuvuus sanoisinko "täydellinen". Eikö maassa ole mitään viranomaista, joka katsoisi Suomen ulkoministerin perään näissä asioissa. Presidenttitasolla homma tuli onneksi kuntoon eikä kauppavaltuuskuntien tarvitse enää hävetä.
Rumat ne vaatteilla koreilee! :D
Jospa ministerin kiireet ovat sellaiset ettei ehdi edes vaatekauppaan painon pudotuksen jälkeen?
Kiitoksia Liisa Jaakonsaarelle mielenkiintoisesta analyysistä.
Mielestäni nyt pitäisi erääksi keskustelun pohjaksi palauttaa mieleen 1990 -luvun alkutilanne ja sitä edeltäneet vuosikymmenet. Presidentti Koivisto johdatti meidät taitavasti EU:hun. Mutta miksi ? Mikä ajoi sosiaalidemokraattista presidenttiä viemään meidät Saksan, Ranskan ja tietenkin Iso-Britannian ( jolla on voimakkaat sidokset USA:han ) ympärille rakennettuun EU:hun ? Kyllä siinä jokin vakava syy on täytynyt olla. Ja se syy lienee vieläkin olemassa. Kuka sen uskaltaa sanoa ? Minä ainakin - se syy on suuri naapurimme Venäjä.
Lännen ja idän rajapinnassa olemme olleet vuosisatoja ja aina ei ole ollut selvää kumpaan kulttuuripiiriin kuulumme. Uskoisin, että tällä hetkellä enemmistö suomalaisista kuitenkin mieltää sen, että kuulumme länsi-eurooppalaiseen piiriin. Tämähän ei tarkoita sitä, että emme haluaisi hyviä suhteita Venäjään - päin vastoin , hyvät kauppasuhteet, kulttuurivaihto, tiedeyhteistyö, turismi ... jne. hyödyntävät kumpiakin.
Mutta toisaalta emme myöskään hyväksy sitä, että naapurimme puuttuu omien kansallisten intressiensä perusteella meidän sisäisiin asioihin ja näkee meidät etupiirikseen, johon sillä on tilanteen niin vaatiessa vapaat kädet. Näin naapurimme näki asian koko sodanjälkeiset vuosikymmenet aina vuoteen 1991 asti.
No mikä olisi tälle naapurillemme vastavoima, joka hillitsisi Venäjää puuttumasta asioihimme ? USA:ko ?, Kanada ? , Kiina ? , Brasilia ? , Ruotsi ?, Norja tai ehkä Tanska ?
Mielestäni se on vahva EU. Ja vahvan EU:n eteen meidän on taisteltava. Mikään ei synny itsestään. Karvaita kalkkeja on juotava vielä useamman kerran, ennen kuin meillä on vahva EU. Mutta sanokaa, mikä iso valtio tai liittovaltio tai yhteisö olisi syntynyt ilman synnytystuskia ? Eihä Suomen valtiokaan syntynyt ilman raskaita uhreja ja silti muutama vuosikymmen itsenäistymisemme jälkeen maa oli kohtalaisen yhtenäinen kohtaamaan ja torjumaan uuden uhkan.
Suomellahan on näyttöä aika monesta. Eräs niistä on sodanjälkeisen 450 000 karjalaispakolaisen kotouttaminen jäljelle jääneeseen Suomeen. Heitä ei laitettu pakolaisleireihin, vaan sulautettiin muuhun väestöön yli koko maan. No joku tietysti nostaa tässä vaiheessa kielipolitiikan esiin, mutta kokonaisuuden kannalta se olkoon sivuseikka.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 29 kommenttia